Tänään kaupungilla pyöriessäni käteen tarttui uusi amigurumikirja ja kerä puuvillalankaa. Olen jo jonkun aikaa himoinnut tuota Mia Bengtssonin uutta amigurumikirjaa, mutta en ole raaskinut sitä hankkia omaksi. Kirjan hahmot ovat syötävän suloisia ja ohjeet todella selkeitä, sellaisia, että jopa minä osaan väkertää niiden avulla jotain mallia etäisesti muistuttavaa.

Kotiin päästyä piti kaivaa heti virkkuukoukku kauniiseen käteen ja aloittaa Timmyn virkkaus. Kaupasta ei löytynyt mitään kauniin väristä puuvillalankaa, joka sopisi Teevin lelukopan sävyihin, joten päädyin pinkkiin lankaan. Eiköhän pinkki Timmykin löydä jonkun hyvän kodin, kunhan ensin tulee valmiiksi. Yllättävän helposti koukku pysyi kädessä ja muoto alkoi hahmottua, vaikka viime kerrasta on jo jokunen tovi. Toivottavasti tämä yksilö ei päädy keskeneräisten projektien koppaan odottelemaan, ainakaan kovin pitkäksi aikaa.

Mun virkatessa Teevi köllötteli lattialla ja tutustui taas omiin varpaisiinsa oikein antaumuksella. Varpaat on niin hyvät, kun ne ei karkaa mihinkään. Muutenkin Teevi on alkanut viihtyä paremmin ja paremmin itsekseen lattiatasossa, kun vähän pääsee liikkumaan ja lelujen käsittely heittelykin luonnistuu aina vaan paremmin. Äidin onneksi liikkuminen on vielä hidasta ja lapsen voi vetää jalasta takaisin, kun meinaa lähteä liian pitkälle. :) Etenemismuotoina käytetään tällä hetkellä kierimistä ja nytkähtelevää peruutusvaihdetta, mutta ryömiminen on enää pienen oivalluksen päässä.

Kun isi vihdoin tuli kotiin, alkoi äidin siivousurakka. Täällä meidän kodissa on käynyt kylässä joku syysmyrskyn tapainen, kun kaikki tavarat oli hyrskynmyrskyn. Teeviä ei huvittanut vaunuilu, joten pojat päätyivät kokoamaan vaunun ratasosaa omaan huoneeseensa. Sillä välin pyykkäsin, tiskasin, järjestin, imuroin ja annoin kyytiä joka paikkaan kertyneelle pölylle. Vielä jäi hommaa huomisellekin, mutta ainakin urakka on nyt aloitettu. Nyt saa hyvällä omallatunnolla lysähtää sohvalle, sytyttää muutaman kynttilän ja virkata syöden samalla pari palaa riviä suklaata.