Toisinaan..

..on päiviä, kun

– Menni herää ennen seitsemää.
– Mennin nukahtaessa noin kahdeksalta, Teevi herää (väärällä jalalla).
– Teevi kiukuttelee koko aamun. Puuro ei kelpaa, naksut murustellaan pitkin lattiaa, vaatteita ei saa pukea, eikä vaipanvaihdostakaan tule mitään.
– päästään koko porukalla ulos ja alkaa sataa kaatamalla vettä.
– palataan sisään pukemaan sadevaatteet ja hakemaan vaunuihin sadesuoja. Kuinka ollakaan, sade loppuu samantien ja kaikilla on kuuma.
– riisutaan kaikki sadevaatteet ja sateen jatkuessa kipitetään sisään.
– sisällä ei ole mitään syötävää ja Teevi kiljuu nälkäkiukusta.
– Teevi nukahtaa kerrankin hyvin päikkäreille ja nukkuu hyvät, yli kahden tunnin päikkärit. Tästä ajasta Menni suostuu nukkumaan 20min ja mua VÄSYTTÄÄ.
– iltapäivälläkin sataa vettä
-Teen vispipuuroa. Siitä tulee ihan liian paksua ja laitan sen jääkaappiin odottamaan ratkaisua.
– Menni kitisee vaunuissa lähes koko ulkoilun ajan
-Jannen tullessa kotiin, pääsen shoppailemaan. Kuulostaa hyvältä, mutta odottakaas vaan..
– Kävelen Kappahliin ostaakseni Mennille mekon, jota olen jo aiemmin katsellut. No, ne on tietenkin loppu. Lähin saavutettavissa oleva mekko on keskustan liikkeessä. Varaan sen.
– Lähden Skanssista kohti keskustaa. Keskustassa menetän kolme parkkipaikkaa edellä ajavalle autolle ja meinaan hermostua kiellettyjen ajosuuntien ja ruuhkan keskellä.
-Löydän hyvän parkkipaikan ja kipitän nopeasti Kappahliin ja takaisin. Tällä noin kolmen ja puolen minuutin matkalla joku on ehtinyt parkkeerata niin lähelle meidän autoa, etten saa Mennin kaukaloa autoon.
– Etupenkin turvavyö on liian lyhyt, joten turvakaukalo ei sovi siihenkään.
– Kihisen ja peruutan ulos ruudusta, laitan Mennin kiinni autoon ja soitan Janinalle. On pakko pulista koko matka tai muuten varmaan ajaisin kolarin kiukuspäissäni.
– Kello onkin jo ilta ja Mennin iltakiukuttelu alkaa. Onneksi pääsen sentään nukkumaan ennen kymmentä.

Vastapainoksi on kuitenkin olemassa tällaisia päiviä kuin tänään:

– Menni nukkuu yön hyvin (osan jopa omassa sängyssään).
– Janne herää aamulla Teevin kanssa, koska on vauvauintipäivä. Me jatketaan Mennin kanssa unia.
– Janne ja Teevi lähtee uimaan ja me noustaan Mennin kanssa syömään aamupalaa.
– Haetaan Teevi Caribialta. Pikkumies kävelee ihan itse koko matkan parkkipaikalta kotiovelle, eikä kiukuttele edes sisälle menosta.
– Teevi leikkii itsekseen, kun minä imetän Menniä.
– Eilinen vispipuuro muuttuu täydelliseksi kiehuvan veden ja vatkaimen avulla. Syödään sitä jälkkäriksi.
– Teevi menee unille ilman yhtään vastalausetta. Vaipankin saa vaihtaa ihan rauhassa.
– Myös Menni nukkuu, joten otan päikkärit.
– Herään ennen kumpaakaan lasta ja hipsin keittiöön keittämään teetä. Saan juoda puoli kuppia ihan rauhassa ennen kuin Teevi herää.
– Teevi mutustaa naksua ja leikkii itsekseen teekupin loppupuolen.
– Luetaan Teevin kanssa kirjoja ja Teevi tunnistaa ihan itse muumimamman, -papan ja pikku myyn.
– On niin syksyistä, että saa pukea villasukat. Ei kuitenkaan sada.
– Kuunnellaan Ella ja Aleksia, siivoillaan ja välillä vähän tanssitaan.
– Janne tulee ajoissa kotiin, sillä tänään oli kaverin lapsen synttärit.
– Synttäreillä nähdään paljon tuttuja lapsia ja aikuisia. On ihanaa pulista niitä näitä, kun lapset leikkii (ja riehuu) yhdessä.
– Illalla ehdin vielä siivota (lähes) koko kodin, kun Teevi on mennyt nukkumaan. Alkaa sitten  huominenkin päivä mukavemmissa merkeissä. :)

Tällaista tämä siis on. Toiset päivät ovat aamusta asti ihan kamalia, eikä mistään tule mitään, mutta onneksi seuraava päivä voi olla jo miltei täydellinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *