Toisinaan meillä asuu jo aika iso pikkumies, mutta toisinaan se hukkuu johonkin ja lattialla rimpuileekin uhmakas ja kiukkuinen taapero. Tänään on ollut jälkimmäinen päivä. Jokainen e-alkuinen kaksikirjaiminen sana saa aikaan itkupotkuraivarit, joiden taltuttamiseen vaaditaankin jokunen tovi. Hermo menee myös, jos joku asia ei aivan heti onnistu. Jos palapelin pala ei sovikaan koloon välittömästi, sohva on kiipeämiseen liian korkea tai lapio ei suostu yhteistyöhön, on raivari taattu. Mistähän lie perinyt tämänkin ominaisuuden? Luulenpa, että suurin turhautumisen aihe on tällä hetkellä kuitenkin se, ettei vielä saa sanotuksi asioitaan, eikä äiti aina heti ymmärrä, mitä pienessä mielessä pyörii.

Onneksi useimpina päivinä sängystä herää jo reipas poika, joka tomerasti auttaa erilaisissa kotihommissa. Sanavarasto on kehittynyt ymmärtämisen osalta jo melkoiseksi ja tavaroiden hakeminen onkin mielihommaa. Vaipanvaihdon aikaan Teevi hakee itse uuden vaipan ja vie likaisen roskikseen. Pyykkiä ripustaessa hän ravistaa ja ojentaa pyykit yksitellen ripustettavaksi. Myös imurointi ja pölyjen pyyhkiminen kuuluu ehdottomiin lempipuuhiin. Väsymyksen yllättäessä mennään sängyn viereen ja unikin tulee jo itsekseen omassa sängyssä. Tänään syöttötuolista poistettiin turvakaari ja ruokahetki menikin heti rauhallisemmissa merkeissä. Teevi on jo aikaa sitten oppinut nousemaan pois syöttötuolista turvakaaresta huolimatta eli ihan turhaanhan se siinä oli. Nyt hän istui nätisti ja melko ylpeänä paikoillaan koko ruokailun ajan.