Tänään molemmat lapset ovat harjoitelleet uusia liikkumismuotoja ja onnistuneetkin niissä melkoisen hyvin.

Aamupäivällä oltiin kummilassa käymässä ja ulkoiltiin lumisessa pihassa kera Teevin pikkuserkkujen. Pihamaalta bongattiin pikkuruiset sukset. Mun omaan mieleen ei ollut kyllä vielä asettunut ajatus hiihtämisestä, vaikka luistemisen kokeilemista olin jo ajatellut. Ehkä omat negaatiot hiihtämistä kohtaan on torjunut myös ajatukset Teevistä suksilla. Nyt kuitenkin innostuin asentamaan sukset Teevin jalkoihin ja siitä se sitten lähti. Sukset jalkaan saatuaan Teevi lähti hiihtämään ihan luonnostaan. Tosin hiihtämisellä tässä kohtaa tarkoitetaan kävelemistä sukset jalassa, mutta kuitenkin. Hermo ei mennyt kertaakaan ja pyllähdyskin kestettiin äitiä paremmin. Hyvä Teevi.

Iltapäivällä kierreltiin vähän alennusmyyntejä, koska päädyttiin siihen, että sukset vois ollakin se tän talven juttu. Tuollaiset kenkään kiinnitettävät sukset kun menee vielä ensi vuonnakin vallan mainiosti. Luistimien kanssa on eri juttu, kun jalka kasvaa hurjaa vauhtia. Suksia ei kuitenkaan tähän hätään löytynyt, mutta huomenna mennään vielä vähän kattelemaan kirppiksiä. Kelvollisia pikkusuksia löytyy varmaan myös käytettynä.

Miten mä olin ajatellut, että hiihtää voi ehkä joskus 3-vuotiaana? Varmaan, koska mä en osaa hiihtää vieläkään, vaikka oon jo 24.

Menni puolestaan on jatkanut konttaamisharjoituksia ja nostanut treenit ihan uudelle tasolle. Nyt neiti nousee jo varpailleen ja ponnistaa karhunkävelyasentoon tai alaspäin katsovaan koiraan, kuten fabuloustunnilla sanottais. Siinä se sitten keikkuu, mutta eteenpäin ei vieläkään pääse. Nyt puuttuu enää se oivallus, että jalkoja pitäis liikutella vuorotellen edetäkseen johonkin.

Tästä asennosta on myös lyhyt matka istumaan. Pienen oivalluksen päässä on sekin taito, mutta muutaman viikon päästä mennään ja istutaan ihan varmasti. :) Sitten meillä onkin jo melkoinen meno päällä.