Puolivuotiaana Menni…

…kasvaa hurjaa vauhtia.

Eilen käytiin neuvolassa kirjaamassa uudet luvut neuvolakorttiin. Pituussarakkeeseen raapustettiin 68,5cm ja painosarake sai huimat lukemat 8520g. Pollakin oli kasvanut normaaliin tahtiin. Menni oli hypännyt takaisin omille käyrilleen, eikä ylimääräisiä seurantakertoja tarvita pituuden tai painonkaan suhteen. Seuraavan kerran neuvolantäti tavataan vasta huhtikuussa.

…ottaa kontaktia.

Menni on hurjan huomionhakuinen. Hän kuikuilee ja kujertelee lattialla ja jos ei hienovarainen vinkki mene jakeluun, otetaan käyttöön järeämmät aseet. Silloin karjutaan, kiljutaan ja kiukutellaan, kunnes joku tulee ottamaan syliin. Teevin huomio on pikkusiskolle maailman tärkeintä ja isoveljen jutut on niitä parhaimpia. Myös muut lapset saavat hymyn nousemaan pikkuisille huulille.

…leikkii lattialla.

Lelut ovat alkaneet kiinnostaa aivan eri tavalla kuin ennen. Menni jaksaa tutkia yhtä lelua pitkäänkin ja tavoittelee kiinnostavia tavaroita ryömimällä. Parhaiten kelpaa Teevin leluautot ja muu värikäs. Monet lelut päätyvät maisteltavaksi, mutta onneksi duplot kestävät moisen käsittelyn helposti ja pesukin on helppoa.

…liikkuu ja istuu tuetta.

Liikkumisen suhteen on tapahtunut hurjaa edistystä. Jo kuukausi sitten Menni yritti liikkeelle ja nousi konttausasentoon silloin tällöin. Nyt konttausasennossa könötellään vähän väliä ja istumaan nousukaan ei ole kaukana. Oikea asento löytyy jo välillä, mutta kädet ei jaksa ihan työntää pystyyn asti. Lattialla Menni osaa kuitenkin istua tuetta pitkiäkin aikoja, jos joku auttaa tukevaan asentoon. Tänään kävi ensimmäistä kertaa niin, että jouduin miettimään tosissani, miten Menni oli edennyt niin pitkän matkan yksikseen. Jätin Mennin eteisen matolle pötköttämään, kun menin vessaan. Muutaman minuutin päästä löysin neidin keittiöstä. Vieläkään en tiedä, millä metodilla neiti on edennyt, mutta selvästi hän oli itsekin ymmällään tapahtuneesta. :)

Muutaman kerran tyttö on yrittänyt kiskoa ylävartaloa pystympään tv-tasosta tukea ottaen tai pianon alahyllyyn nojaillen. Olen yrittänyt kertoa, että pystyyn tässä ei ole mikään kiire. Parempi nyt vaan opetella se konttaaminen ensin.

…syö syöttötuolissa istuen.

Ruokalistalta löytyy jo laaja kirjo erilaisia ruoka-aineita. Neuvolassa annettiin jo vihreää valoa lihoille ja kaloille, joten tänään hellalla porisi sei-kasvissose. Hyi yökötys, se haisee pahalle. Menniä ei ruokien ominaistuoksut onneksi juuri häiritse. Myös klimppeihin hän on alkanut suhtautua sopeutuvaisemmin, eikä puurokaan yökötä ihan niin paljon kuin ennen. Varsinkin isin syöttämänä Menni avaa suun reippaasti ja ruoka katoaa masuun melko helposti. Minun vuoroilla suu pysyy supussa ja ikkunan takana lentelevät linnut kiinnostaa noin sata kertaa enemmän kuin takaraivoa osoittava lusikka. Uuteen syöttötuoliin siirtyminen on helpottanut ruokailemista ja sormiruokiakin mutustellaan odotellessa. Sormiruokamenu koostuu tällä hetkellä maissinaksuista, kurkusta, porkkanasta ja päärynästä.

…nukkuu omassa sängyssä.

Menni nukahtaa edelleen tissille, mutta jatkaa unia sujuvasti omassa sängyssä. Viikon verran meni jo kokonaisten unien parissa, mutta kahtena edellisenä yönä on otettu vähän takapakkia. Toivotaan, että ilmiö on tilapäinen ja kokonaiset unet palaavat pian. Viime yö oli turhauttava, kun Menni valvoi lähes kaksi tuntia mahavaivoista kiemurrellen. Janne kantoi Menniä ympäri olohuonetta ja silloin tyttö vaipuikin uneen. Heti sänkyyn laskettaessa itku kuitenkin alkoi uudestaan. Itse pyörin sängyssä ja pinnistelin, etten antaisi periksi. ”Maidolla se nukahtaisi” -ajatukset yrittivät tunkea päähän, mutta onneksi siihen ratkaisuun ei tarvinnut tukeutua ennen aamua.

…nauttii läheisyydestä ja vierastaa vähän.

Menni on oikea pieni sylihiiri. Hän jaksaisi istua sylissä varmasti koko päivän, jos saisi mahdollisuuden. Aikuisten kanssa Menni juttelee ja nauraa, minkä ehtii. Viime viikkojen aikana kuvioihin on kuitenkin noussut pieni vierastaminen. Kaikkia Menni ei vierasta, eikä ketään joka kerta. Siksipä onkin hankalaa tietää, milloin naama vääntyy itkuun äidin kadottua näkyvistä ja milloin uudetkin naamat otetaan nauraen vastaan. Neuvolantäti sai osakseen ainakin iloisen naurun, vaikka vähän varoittelin orastavasta vierastamisesta. Valitettavasti mummulla ei ollut yhtä hyvä tuuri viime viikonloppuna.

… on ihana pikkuinen pikkusisko.