Tässä blogeja, lehtiartikkeleita ja keskustelupalstoja luettuani olen täysin tuohtunut nykypäivän käsityksestä täydellisestä äidistä. Blogeissaan äidit kertovat täydellisestä elämästään kotiäiteinä. Elämästä, johon ei kuulu mitään muuta kuin tämä yksi suloinen kullannuppu ja äiti, erottamaton kaksikko. Lehdissä käydään kiivasta yleisöosaston kirjoittelua siitä, kuinka julmaa on olla imettämättä lastaan tai jättää lapsi välillä hoitoon muutamaksi tunniksi, että pääsee lenkille.

Itse olen sitä mieltä, että äitiys on jokaisen oma ja henkilökohtainen asia, jonka saa suorittaa juuri sillä tavalla kuin itse näkee parhaaksi. Varmasti suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että juuri oma äiti on maailman paras ja kasvatusmetodit yleensä periytyvätkin äidiltä lapselle, ainakin tyttärelle. Itse pyrin suhtautumaan äitiyteen rennosti ja vaistojen varassa, välillä neuvoa pyytäen. En kuitenkaan pidä kenenkään neuvoa ainoana vaihtoehtona, vaan päätän itse, kuinka haluan toimia.

Halusin poimia muutamia närkästyttäviä asioita ja kertoa omasta suhtautumisestani niihin. Mallikuvaukset ovat kärjistettyjä esimerkkejä suoraan blogeista ja lehtien sivuilta. Näin hankalaa on nykyisin olla hyvä äiti:

1. Täysimetys
Malliyksilö: Malliäiti täysimettää lastaan aina puolivuotiaaksi asti. Hän ei näe mahdollisuutta, ettei imetys jostain syystä olisi mahdollista tai ei olisi jokaisen äidin ainut vaihtoehto. Malliyksilö nauttii imettämisestä ja läheisyydestä lapsensa kanssa. Hän herää vaikka 10 kertaa yössä ruokkimaan nälkäisen ja kiukkuisen viisikuisen lapsensa ja julistaa maailmalle imetyksen terveysvaikutuksista. Kun kiinteiden ruokien aloitus tulee ajankohtaiseksi, suree tämä äiti enemmän kuin lapsi.

Minä: Täysimetin Teeviä noin 2,5 kuukautta, jonka jälkeen hän alkoi saamaan vastiketta silloin tällöin, kun en ollut paikalla tai olimme reissussa. Noin 3 kuukauden ikäisenä Teevi aloitti kiinteiden maistelun, koska kaikki rintamaito tuli kaarena ulos. Vastike ja kiinteä ruoka pysyivät paremmin sisällä, joten siirryimme pääasiassa niihin. Lääkäri määräsi Teeville refluksia helpottavaa maitovalmistetta ja näin edes osa ruoasta on pysynyt matkassa. Jatkoin imettämistä osittain kunnes Teevi oli 5 kuukautta. Olisin toki halunnut imettää Teeviä pidempään jo rintamaidon helppouden ja edullisuuden takia, mutta oman ja lapsen jaksamisen kannalta oli järkevämpää antaa periksi. Kiinteiden aloitus toi meille kaikille täydet yöunet ja rauhallisemmat päivät, joten olen tyytyväinen ratkaisuuni.

2. Perhepeti
Malliyksilö: Malliyksilö nukuttaa lapsen omaan kainaloon tai rinnalle tehdäkseen lapsen olon turvalliseksi. Hän pitää omaa pinnasänkyä julmana eristämisenä ja on varma, että lapsi kokee kätkytkuoleman jo ensimmäisenä yönään omassa sängyssä. Malliäiti pitää lapsensa lähellään parisuhteen ja yöunien menettämisen uhallakin.

Minä: Teevi on alusta asti nukkunut omassa sängyssä meidän sängyn vieressä. Aluksi, kun yösyöttöjä oli paljon, saatoimme Teevin kanssa molemmat nukahtaa kesken imetyksen, mutta siirsin hänet omaan sänkyyn seuraavan syötön jälkeen. En osannut nukkua rauhallisesti, kun pieni vauva oli niin lähellä. Pelkäsin, että huitaisen häntä kädellä tai tönin pois, kuten vaikka kissan. Pyörimme kaikki kolme paljon unissamme, joten on rauhallisempaa, jos jokaisella on oma tilansa hyöriä.

3. Kotitekoinen luomuruoka
Malliyksilö: Kun täysimetyksestä on haikein mielin luovuttu, malliäiti aloittaa sosetehtailun, kotimaisista luomuvihanneksista tietenkin. Hän metsästää helmikuussa kotimaista luomuparsakaalia ympäri kaupunkia ja päätyy lopulta tilaamaan luomuvihanneksensa pieleltä hippitilalta toiselta puolelta Suomea. Pakastin on täynnä erilaisia sosekuutioita ja hellalla porisee jatkuvasti joku uusi makuyhdistelmä. Piltit ja Bonat ovat hänen mielestään täynnä myrkkyjä ja lisäaineita, eikä ne sovi pienen kullannupun ruoansulatukselle ollenkaan.

Minä: Valmistan suurimman osan Teevin ruoista itse. Suosin suomalaisia raaka-aineita, jos ne ovat mahdollisia, mutten ole valmis maksamaan niistä aivan mitä tahansa. Mielestäni ulkolainen parsakaali on aivan yhtä pahaa kuin suomalainenkin. Ruokien valmistamisen suurin syy on raha, eikä suinkaan lisäainekammoisuus. Lastenruoissa ei sitäpaitsi käytetä lisäaineita. Hedelmäsoseet ja iltavellit Teevi saa kaupan hyllystä, eikä reissuun raahata omatekoista ruokaa. Homma tietenkin helpottuu heti, kun Teevi saa syödä samaa ruokaa kuin muukin perhe. Tällähetkellä mennään tällaisella sekalaisella menetelmällä ja se sopii hyvin.

4. Sormiruokailu
Malliyksilö: Kaiken tämän ihanan luomuruoan silmäterä pistelee poskeensa sormiruokaillen. Pienet höyrytetyt kukkakaalin kukinnot leviävät ympäri keittiön lattiaa ja soseet sotkevat bodyn toisensa perään, mutta lapsen täytyy saada harjoitella itse.

Minä: Syötän lastani lusikalla, kun kyse on ruoasta, jonka tarkoitus on oikeasti päästä ruoansulatukseen asti. Teevi aloitti kiinteät jo niin aikaisin, että sormiruokailun herkkyyskausi ei ollut edes alkanut. Myöhemmin Teevi on aloittanut sormiruokaharjoittelun mm. maissinaksuilla ja omenasuikaleilla. Nämä sormiruokahetket ovat lähinnä ajankulutusta, eikä varsinaisesti ole väliä, kuinka paljon ruokaa pääsee mahaan asti.

5. Kantaminen
Malliyksilö: Kantaminen on malliyksilön mielestä lapselle hyväksi sekä fyysisesti että henkisesti. Vaunut sensijaan ovat lapsen eristämistä ja syy lähes kaikkeen kiukutteluun. Malliyksilö maksaa bussissa ja kärsii hartiakivuista kantaen lastaan päivästä toiseen, kunnes lapsi oppii kävelemään, jos oppii.

Minä: Kannan Teeviä, jos tilanne sitä vaatii. Kaupoilla ja metsälenkeillä kantaminen on järkevää ja helppoa, mutta päiväunille tuuppaan lapsen kyllä vaunuihin.

6. Kestoilu
Malliyksilö: Käyttää lapsellaan kestovaippoja silläkin uhalla, että joutuu kulkemaan kakkavaippa käsilaukussaan tai heräämään yöllä vaihtaakseen lakanat, kun imu ei olekaan ollut riittävä. Hän pitää kertakäyttövaippoja saastuttavina kemikaalipommeina, joilla on haittavaikutuksia niin lapseen kuin ympäristöön.

Minä: Kestoilisin, jos jaksaisin. Löydän kuitenkin päivistä tarpeeksi tekemistä ilman, että pesisin ja huoltaisin likavaippavuorta jatkuvasti. Lisäksi tiedän, että kestovaippa muuttuu epäekologisemmaksi ja kalliimmaksi heti, jos sen kuivaa kuivausrummussa (ei mulla kyllä ole kuivausrumpua, mutta kuitenkin). Me siis lisäämme polttolaitoksen työtä ja kärräämme vaipparoskiksen toisensa perään palavien astiaan.

En halua pahoittaa kenenkään mieltä tai loukata ihmisten toimintatapoja, mutta mielestäni tälläinen yleinen kuva vanhemmuudesta on mennyt vähän överiksi. Kannatan kultaista keskitietä näiden kaikkien suhteen, enkä halua olla ehdoton suuntaan tai toiseen. Jokainen valitkoon omat toimivat käytäntönsä ja tapansa. Jokainen on täydellinen äiti juuri sillä omalla tavallaan, omalle lapselleen.