Tänään meidän perhe on viettänyt leppoisaa lauantaita Lapin mummulassa. Aamupäivästä Teevi jäi nukkumaan ensimmäisiä päikkäreitään mummulan terassille ja vanhemmat karkasivat kätköilemään Rauman keskustaan. Samalla reissulla äidille käytiin ostamassa lisää villasukkamateriaalia, tällä kertaa Teevin tennareita varten. Isin tennarisukat on jo hyvällä mallilla; toinen on valmis ja toinenkin jo jalkaterän puolella. Kerrassaan ihmetyttävää (mutta erittäin positiivista), että nää projektit jopa valmistuu tälläsellä vauhdilla.

Kätköilyreissu koostui yhdeksästä helposta peruskätköstä, eikä haastetta juurikaan löytynyt. Reissu oli enemmänkin reipas kävelylenkki kivassa syyssäässä. Oli kuitenkin kiva välillä livistää kävelylle ihan kahdestaan, ilman vaunuja tai reppuapinaa.

Myöhemmin iltapäivällä Teevi pääsi kyllä reppuun ja reissuun, kun käveltiin isomummulaan moikkaamaan isomummua ja -pappaa. Matkaa kertyy vajaa kilometri, joten autolla sinne on melko turha lähteä. Teevi tykkää nykyään reppumatkailusta, kun sieltä näkee kaikkea mielenkiintoista, eikä tartte vaan pötköttää vaunun pohjalla. Kohta istuminen sujuu jo siihen malliin, että voidaan ottaa vaunujen ratasosa käyttöön, jolloin Teevillä on paremmat maisemat. Manduca pääsee varmasti käyttöön jatkossakin, kun metsäreissuilla vaunut ei ole kovin käytännölliset ja kätkölle on päästävä.

Tänään Teevi on päässyt myös treenaamaan hyppykiikussa pomppimista ja sehän on huippua kerrassaan. Pelottavaa, kuinka nopeasti meidän pieni nyytti on kasvanut tuollaiseksi konttaamaan kohta lähteväksi pomppijaksi.

Muuten päivä on mennyt rentoillen, kutoen, lankakeriä selvitellen ja Teevin kanssa puuhaillen. Teevin on aika siirtyä nukkumatin maille, kun äiti ja isi suuntaavat paljuun lillumaan.

Viikonloppu vierähti nopeasti mukavissa merkeissä. Lauantaina Teevi sai uuden hienon TrippTrapp syöttötuolin ja nyt on harjoiteltu istumista ja lusikkaruokailua oikein kunnolla. Sotkua syntyy, mutta ainakin pikkuherra on innoissaan.

Tuolin kanssa meinasi tulla suuri pettymys, kun ostaessa huomasimme, ettei turvakaari kuulu pakettiin, vaan se pitää ostaa erikseen. Tämä nyt ei olisi ollut suuri ongelma, mutta nykyinen TrippTrappin muovinen vauvaosa on niin ruma, että hyi. Mun oli siis aivan pakko saada sellainen vanha. Äkkiä netistä selattuani löysin vain ihmisiä, jotka halusivat sellaisen kaaren, mutta mistään ei tunnu löytyvän. Onneksi mulla on äiti. Sillä kukapa muukaan löysi kuin löysikin Someron vanhasta huonekaluliikkeestä turvakaaren. Tuuria tässä tilanteessa oli melkoinen määrä, sillä turvakaari oli viimeinen ja sattumoisin vielä oikean värinen. Nyt Teevillä on ihana syöttötuoli. Hyvä äiti!

Tänään on ollut ihanan rauhallinen sunnuntai. Koko perheen päikkärit, ruokaa ja illan kätköilykävely.

Geokätköily on meidän yhteinen harrastus ja illalla suuntasimmekin siis kätkölle. Teevi vankkureihin ja menoksi siis. Sää oli ainakin mitä ihanin ja syksyihmisenä rakastan hieman kirpeää syysilmaa.

Ensimmäisellä kätköllä tongin puunkoloa purkin toivossa ja näinkin jo purkista vilauksen. Muutamaa kepin sohaisua myöhemmin kiljaisin ja hyppäsin varmaan puoli metriä ilmaan (mikä oli Jannesta kovinkin hauskaa), kun kolosta kurkisti hiiri. Taisi kätköpurkki olla hiiren kotikolossa.. Vaihdoin tikun kameraan ja aloin räpsiä kuvia. Onneksi kamera oli mukana, sillä alkujärkytyksen jälkeen hiiri osoittautuikin hyvin suloiseksi yksilöksi.

Loput kätköt jäikin sitten löytämättä, kun liikkeellä oli niin paljon jästikansaa ja perheen pienimmällä alkoi mennä käpy vaunussa köllöttelyyn.

Nyt Telkku on unilla ja vanhemmat sytyttävät muutaman kynttilän. Seuraavaksi ohjelmistossa sohva ja Vedetään hatusta!