Viikonloppuna vietettiin äitini ja hänen miehensä yhteisiä 100-vuotisbileitä. Juhlat olivat Mennin ensimmäinen edustustilaisuus ja minunkin piti sulloa itseni johonkin mekkoon ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen. Niinpä meillä olikin pieni vaatekriisi. Mennin mekon löysin onneksi Kappahlista jo vähän aikaa sitten, mutta oma mekkovalinta vähän ahdisti. Omat ei todellakaan vielä mahdu päälle, kun ei ne ole mahtunut Teevin syntymän jälkeen kertaakaan..

Onneksi Tätskän vaatekaapissa roikkui eräs ihanuus, jonka olen varannut jo viime kesänä, mutta joka ei vatsan takia ole mahtunut. Nyt sitä piti jopa vähän pienentää, että oli sopiva. Se olikin piristävää. Mekko on maailman ihanin valkoinen pitsiunelma ja aionkin käyttää sitä myös ristiäisissä. Ehkä sitä saa vielä tulevaisuudessa pienentää lisää jatkokäyttöä ajatellen.

Mekko sai paljon kehuja ja uteluita ostopaikasta. Näitäpä ei saakaan mistään. Lälläslää! Parasta mekossa oli se, että se peitti liikakilot ja sen kanssa pystyi myös imettämään. Tosin aika paljon piti verhota itseään harsoilla, ettei vaan sotke mekkoa maidolla.

Juhlat menivät hyvin ja Menni viihtyikin suurimman osan ajasta jonkun vapaaehtoisen hoitajan sylissä. Ja niitähän riitti.. Teeville ei ihan niin montaa innokasta riittänyt, sillä pikkumies oli kyllä niin pahalla tuulella koko päivän. Neljän kulmahampaan puhkeaminen yhdistettynä tukkoiseen nenään ja yskään ei varmastikaan ole kovin miellyttävä olotila, mutta otti se silti hermon päälle. Onneksi paikalla oli paljon lapsia, jotka vähän harhauttivat kiukuttelevan lapsen huomiota pois huonosta olosta.

Seuraavat bileet odottaakin jo nurkan takana, kun Mennin ristiäisiä vietetään ensi kuussa. Onneksi on vaatteet valmiina. :)