Oi oi. Kohta joku pääsee taas sanomaan, etten minä KOSKAAN päivitä tänne YHTÄÄN mitään. No, niin saattaa tosiaan käydä, jos viikko-ohjelma on yhtä kiireinen, kun meillä on ollut. Kivaa meillä on silti ollut. Kiire on paras ystäväni, koska silloin on oltava tehokas ja ikävätkin hommat tulevat tehdyiksi ikäänkuin huomaamatta.

Teevi on tällä viikolla (vihdoin!) oppinut konttaamaan eteenpäin. Ainakin silloin, kun edessä on jotain kiellettyä mielenkiintoista tavaraa. Tällaisia konttausmotivaattoreita ovat esimerkiksi Bitti, erilaiset johdot ja kaapelit, puhelin, kaukosäädin jne. Harmistuksilta ei ole kuitenkaan vältytty, kun edelleen konttausasennosta läsähtää aika usein naamalleen. Toinen uusi ilmiö on karhunkävely, jota Teevi harrastaa konttauksen lisäksi. Jalat ja kädet tikkusuorina, peppu pystyssä, herra yrittää päästä eteenpäin lattialla. Tämä etenemismuoto ei kuitenkaan ole tuottanut haluttua tulosta, joten useimmiten täytyy ottaa ryömimisvaihde käyttöön.

Eilen meillä oli pikkujoulumeininkiä, kun ihana pikku-Lina perheineen oli meillä ja syötiin mahat aivan liian täyteen hampparia. Oli ihan huippukiva ja herkullinen päivä. Ensin käytiin yhdessä valitsemassa kaupasta parhaat raaka-aineet ja sitten palattiin kotiin väkertämään megasuperhamppareita. Ihanaa tehdä asioita toisen pikkuperheen kanssa, kun lapset voi leikkiä keskenään ja aikuisillakin riittää juteltavaa, eikä ketään haittaa, jos mainitsee vaipanvaihdon kesken ruokailun.

Iltapäivällä käväistiin vielä asukastoimikunnan järjestämissä pikkujouluissa kerhohuoneella. Sielläkin sai herkutella ja tutustuttiin vähän paremmin naapuroston lapsiperheisiin. Kiva huomata, että pihapiirissä kasvaa uusi hiekkalaatikkosukupolvi Teevin kavereiksi. :)

Tänään sai avata partiolaisten joulukalenterin ensimmäisen luukun. Onhan sinullakin omasi? Olo ei kuitenkaan ollut kovinkaan jouluinen, säästä puhumattakaan. Vesisadetta uhmaten suuntasimme kuitenkin joulumarkkinoille äitini ja tätini kanssa. Teevi jäi isin kanssa päikkäreille kotiin ja naiset sai shoppailla rauhassa. Markkinoilla oli aika surkea ilmapiiri kun vettä tuli vaakatasossa ja ihmisiä oli vain kourallinen liikkeellä. Näin kuitenkin jotain todella suloista; jokivarren puunrunkoon oli väkerrelty tälläinen:

En tiedä, lieneekö kyseessä jokin kulttuuripääkaupunkitempaus vai pienen lapsen leikki, mutta valloittava tämä puunkoloihin rakennettu koti oli. Kodissa oli vielä olohuone ja vihreä asukas, mutta niistä ei ole kuvaa. Minua yllätti, että tämä taideteos oli saanut olla ihan rauhassa, eikä kukaan ollut tökkinyt postilaatikkoa nurin tai nyppinyt simpukoita pihatiestä omaan taskuun. Kiitos ihanat ihmiset!