Kesä on alkanut meillä aika hiljaisissa merkeissä. Ulkoillaan joka päivä, mutta muuta jännää ei sitten juuri olekaan kerrottavaksi.  Oma väsymykseni on aina vaan pahentunut ja sen huomaa kodin siivousasteesta ja päiväunien määrästä. En ymmärrä, miten voi 10 tunnin yöunien ja 2 tunnin päikkäreiden jälkeen väsyttää niin paljon, että voisi painua suoraan nukkumaan, kun Janne tulee töistä kotiin. No toivotaan, että tilanne helpottuu kunhan tämä pieni maha-asukas saadaan maailmaan. (Tiedetään, sittenkin pitää valvoa öisin, mutta ainakin Teevin kanssa jaksoin paremmin synnytyksen jälkeen.)

Viime viikonloppuna vietettiin aikaa isomummilassa Somerolla ja lauantai-sunnuntaiyö meni Jukolan viestissä. Tällä kertaa Teevi ei päässyt mukaan, sillä lähdimme matkaan vasta yöunien aikaan ja Teevi jäi mummin kanssa nukkumaan. Itsellekin reissu oli aika rankka, vaikka olinkin vain katsojan roolissa. Kävely ja valvominen verottivat voimia yllättävän paljon. Kävely takaisin autolle taisi olla minulle tuskaisempaa kuin Jannelle, joka oli juuri kipittänyt 13 kilometriä pitkin metsiä.

Isomummilaan suuntaamme myös juhannukseksi. Siellä Teevillä on tilaa temmeltää ja puuhaa riittää meille isommillekin. Toivottavasti nyt tulisi aurinkoiset kelit, että voitaisiin nautiskella pihahommista.

Muut kesäsuunnitelmat ovatkin sitten vielä auki. Kotoilua varmaan enimmäkseen, sillä kovinkaan pitkälle ei uskalla enää heinäkuun aikana lähteä.