Viimeistään nyt on aika alkaa varomaan sanojaan, kun 2-vuotias papupata kulkee perässä ja toistelee kaiken kuulemansa. Se nimittäin myös muistaa kaikki lipsahdukset hämmästyttävän tarkasti. Parin viikon takainen virhe kutsua pikkuhousunsuojaa äidin vaipaksi on jäänyt elämään keskuudessamme, kun aina vessan allaskaapin avattuaan Teevi kiljahtaa ”äitin vaappa!”. Eilen pikkumies sai hymyn kaikkien huulille, kun hän tomerasti pyysi ”stillii vettä” ja sitähän oli sitten saatava. Ihan tavallinen vesi muuttuikin aika jännäksi, eikä kuplavesi oo enää se juttu. Toki siis isi oli ensin tämän uuden sanan lausunut, mutta Teevi omaksui sen yhdestä kerrasta.

Teevi puhuu nykyisin paljon ja koko ajan. Hän kulkee perässä kuin pieni selostaja: ”äiti laittaa ton tohon”, ”isi emee essaan pissalle”, ”äiti pesee aton”, ”Mendi emee ukkumaan omaan sänkyyn”, ”omnom attoo tässä”, ”juna emee tuolla noin”, ”äiti emee edeltä tonne”, ”tohon tuli vaava” tai ”pahalle hissillä emmään”. Puhe on vielä epäselvää ja vaatii usein tulkkausta, mutta sanoja on koko ajan enemmän ja enemmän. Kesän aikana puhe on myös hieman selkiytynyt, koska asia ei muuten mene perille vieraampiin korviin. Teevi lausuu sanat jännästi sisään päin ja jättää kirjaimia välistä, eikä suurintaosaa Teevin sanavarastosta osaa toistaa, saati kirjoittaa.

Nyt, kun yritän tarkasti muistella (ja maanitella Teeviä sanomaan hassuja sanojaan), miten Teevi minkäkin sanan sanoo, en muista juuri yhtään. :D Tässä kuitenkin muutama sananen Teevi-Suomi-sanakirjaan lisättäväksi:

emee = menee
offa = sohva
pahalle = pihalle
kakka-apu = katkarapu
Mendi = Menni
atto = matto
vaava = haava