Tänään kannoin kaikki meille ylimääräiset lastenvaatteet lastenvaatekirpputori Pikkusiiliin. Vuokrasin kirppikseltä pöydän viikoksi, mutta sitä saa jatkaa halutessaan toisen viikon putkeen. Parin päivän aikana varmaan selviää, kannattaako toisen viikon vuokraus vai ei. Vaatteita oli kertynyt melkoinen määrä, yhteensä yli 4 ikeakassillista. Läheskään kaikki ei mahtunut pöytään kerralla, joten täytyy käydä lisäämässä tavaraa pikkuhiljaa. Muutenkin ajattelin käydä päivittäin siistimässä pöydän, jotta tavara menisi helpommin kaupaksi.

Kaikkien vaatteiden hinnoittelu ja silittäminen vei yllättävän paljon aikaa, mutta toivottavasti tuottaa tulosta. Pääasia ainakin, että saadaan taas kaappeihin väljyyttä.

Vaatteita läpikäydessä fiilikset oli vähän vaihtelevat. Oli ihana muistella, mikä vaate oli mahtunut milloinkin ja kumpi (vai molemmat) sitä oli käyttänyt. Oli myös haikeaa ajatella, ettei me enää tarvita niin pieniä vaatteita ainakaan vähään aikaan koskaan. Hinnoittelukin oli hankalaa, kun jollain vaatekappaleella saattoi olla itselle arvaamaton arvo, mutta muille se on ihan samanlainen kuin joku muukin body. Yritin hinnoitella vaatteet tasapuolisesti ja mieluummin liian halvoiksi kuin ylihintaisiksi, mutta silti se oli mutkikasta. Yritin noudattaa sääntöä: mitä itse tästä maksaisin? Tällä logiikalla mentiin. Siniset vaatteet lähtee halvemmalla, käykää vaikka kattomassa.