Ei kuitenkaan uusintoina.

Facebook muistuttelee lähes päivittäin kahden, jopa NELJÄN vuoden takaisista kirjoituksista täällä telkkublogin puolella. Olen silloin tällöin eksynyt niitä lukemaan ja huomannut, kuinka kiva muistojen aarrearkku tämä blogi oikein onkaan.

Kaksi vuotta on hujahtanut, koneen luukku ei ole auennut iltaisin blogia varten, ei ole huvittanut, ei ole ollut aikaa, ei sanottavaa. Nyt sitä ehkä taas on. Ainakin yritän. Lisään kuvan, kirjoitan tai merkitsen muistiin sensuroimattomia sutkautuksia silloin kun ehdin ja haluan. Joskus useammin ja joskus harvemmin. Toivottavasti useammin.

Elämä on muuttunut hurjasti, mutta se on silti meidän elämää edelleen. Ja ihanaa sellaista. <3