Tänään Menni ja Janne lähtivät hakemaan meille polkupyörän peräkärryä Espoosta ja me jäätiin Teevin kanssa ihan kahdestaan koko illaksi. Jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana luulin hävittäneeni tai unohtaneeni Mennin johonkin monta kertaa. Tuntui ihan kummalliselta, kun olikin vain yksi peräänkatsottava. Vielä kun peräänkatsottava oli mallia puuhailen tässä itsekseni ihan rauhassa, tuntui siltä, että mulla ei ollut mitään hommaa.

Sisälle päästiin nopeasti, kun riisuttavia oli vain yksi. Yhden hengen ruokakin ilmestyi pöytään nopeasti ja hävisi yhtä nopeasti. Puimme ulos salama-ajassa ja kävelimme yhdessä kauppaan (Teevi kyllä körötteli juoksurattaissa). Ajattelin, että olisipa yhden lapsen kanssa helppoa. Silti koko ajan oli ihmeellisen tyhjä olo. Sama fiilis kuin silloin, kun on unohtanut laittaa sormukset takaisin sormeen pitsataikinan vaivaamisen jälkeen. Vähän väliä säpsähtää ja säikähtää hukanneensa jotain ja heti perään muistaakin, että siellä se on ihan tallessa. Ei mitään hätää.

Päätimme siis kävellä kauppaan ostamaan huomista ruokaa ja hakemaan Mennille pyöräilykypärää, jotta päästään heti huomenna testailemaan uutta peräkärryä. Teevi sai ensimmäistä kertaa laittaa Salamakengät jalkaan ja se oli pojasta melko kivaa! Myös pullojen pakkaaminen kassiin ja kassin kantaminen rattaisiin oli tärkeä homma.

Pyöräilykypäräosastolla oli sama ongelma kuin viime vuonna: vaihtoehdot rajoittuivat tähän överipinkkiin glitterikypärään ja monsterein koristeltuun poikien malliin. Saatavilla ei ollut mitään siltä väliltä. Tällä kertaa se ei ärsyttänyt ihan niin paljoa, koska Mennin jälkeen kypärä ei ole periytymässä kellekään, joten sain ostaa överipinkin hyvällä omallatunnolla. Viime vuonna hain Teeville vähän lapsekkaampaa kuosia monesta kaupasta. Pääkallot ja monsterit ei mielestäni sovi 1-vuotiaan päähän. Pääkallot ei kyllä ole kovin osuva kuva-aihe mihinkään pyöräilykypärään. No nyt on Teevillä uiskentelevia kaloja ja Mennillä pussailevia eläimiä. Pääasia, että kypärät suojaavat pieniä päitä mahdollisimman hyvin.

Janne ja Menni pääsivät takaisin kotiin vähän kahdeksan jälkeen. Kärry näytti hyvältä ja lapsetkin ehtivät testaamaan sitä ennen unia. Teevi olisi viihtynyt kärryssä pidempäänkin, eikä millään olisi halunnut tulla pois. Toivottavasti samalla innolla päästään huomenna liikkeelle. Lisätietoa luvassa siis huomenissa!