Viikonloppuna oltiin Teevin ja Mennin mummilassa eli mun äidillä Vantaalla. Siellä meillä on tapana ulkoilla mahdollisimman paljon, mieluiten metsässä. Tällä kertaa lauantaiaamupäivä meni lastentarvikekauppoja kierrellen, tähtäimessä turvaistuin ja lasten vetämiseen soveltuva pyörän peräkärry. Kärryjen osalta myytiin eioota, mutta sopiva turvaistuin ehkä löydettiin. Ostopäätös jätettiin vielä muhimaan, kun samainen liike löytyy täältä lähempää kotiakin.

Lauantai-iltapäivänä lähdettiinkin sitten sienimetsään. Pari kilometriä meni hyvin, mutta sitten alkoikin vastoinkäymiset. Teevi kakkasi vaipan täyteen, eikä vaihtovaippaa tietysti ollut matkassa. Mennilläkin alkoi jo olla nälkä, mutta matkaa autolle oli muutama kilometri. Siispä tassua toisen eteen ja vauhdilla kohti kotia. Hajuhaitta ja hidastamisesta seurannut menninkäisen kitinä pitivät tahdin kohdallaan, kun minä ja äiti kipitettiin pitkin metsätietä. Teevi pysyi tyytyväisenä kaurakeksien voimalla ainakin suurimman osan matkasta. Janne oikaisi jostain peltoreittejä, koska oli ongelmien ilmetessä ihan toisessa suunnassa geokätköä etsimässä. Kätköäkään ei löytynyt, joten ei mennyt ihan putkeen tämä reissu. Onneksi saatiin kuitenkin raitista ulkoilmaa ja muutama litra sieniäkin.

Sunnuntaina homma sujui vähän paremmin. Varustetasokin oli parempi, joten ongelmilta vältyttiin. Kun on vaippa mukana, sitä ei tarvita. Niinhän se menee.. Vaikka oltiin kaupunkialueen yleisellä ulkoilureitillä, löytyi sieniä hurjan paljon. Lapsetkin oli helppo ottaa mukaan, kun rattailla pääsi sieniapajille asti.

P.S. Jos luet tätä ja ihmettelet, ettet ole tätä aikanaan huomannut on syy siinä, että julkaisin jutun tänään (30.10.), koska jostain syystä se oli aiemmin jäänyt julkaisematta. :D