Tänään meidän perhe on vielä kerännyt voimia ja yrittänyt palautua alkuviikon oksennusmaratonista. Lyhyt, mutta raju vatsatauti kaatoi koko perheen sänkyyn olohuoneen lattialle maanantaipäiväksi ja siitä sitten yksitellen päästiin jaloilleen. Tänään olot ovat olleet jo paremmat, mutta kotioloissa on möllötelty edelleen. Toivottavasti huomenna jo päästään ulkoilemaan ja kurkkaamaan normaaliin elämään.
Maanantai meinasi kyllä olla melkoisen hankala päivä, kun kaikki sairasti yhtaikaa. Vanhemmista tauti vei kaiken energian, mutta Teevin energiataso vastasi valitettavasti lähes normaalia. Niinpä päivä kului pitkäätikkua vetäen ja hoitovuoroa tasaisin väliajoin vaihtaen, hyvin hitaasti. Tätskä onneksi pelasti meidät kauppareissulta ja toimitti ison annoksen kaurapuuroa ja mustikkakeittoa. Ihanaa. :)
Tällaisina päivinä kyllä toivoisi, että jostain saisi taiottua ylimääräisiä käsiä auttamaan, mutta onneksi selvittiin ihan omin voimin. Nyt tavallinen arki tuntuu taas helpommalta..
Pahalta tuntui, kun oli pakko sanoa, ettei oikein vois tulla auttamaan, kun millään ei haluais itse tulla kipeeks. Anteeksi itsekkyyteni…. :(
Ei mekään ketään haluttu tartuttaa ja selvittiin oikein hyvin. :) Ei hätää. Kyllä me tiedetään, että apua saa lähes aina, eikä mummujenkaan tarvitse aina olla valmiustilassa!